Aineistosta kirjoittaminen

Teksti on omaasi ja pohdinta omaasi, mutta annat aineiston tukea ajatteluasi ja viittaat siihen oleellisin osin.

Esimerkkejä aineistoon viittaamisesta:

• Jyrki Nummi esittelee kirja-arvostelussaan Matkamies tunnustaa menestyneensä (Helsingin Sanomat 14.6.2019) Matti Mäkelän muistelmateosta Pitelemätön (2019). Nummen mukaan Mäkelän aiheita ovat mm. vähemmistövouhotus, city-elämä ja viheridealismi.

 

• Charlie Chaplinin ohjaama elokuva Nykyaika (1936) ottaa huumorin keinoin kantaa teollistumiseen. Elokuvassa Chaplin näyttelee itse liukuhihnatyöntekijää, joka – –.

Tässä linkissä on lisää ohjeita.

Elokuvan arvostelu

Kirjoita preesensmuodossa. Teet arviointiisi millaisen rakenteen tahansa, siinä ovat mukana seuraavat asiat:

- perustiedot (elokuvan nimi, ohjaaja, ilmestymisvuosi)

- aihe ja juoni (lyhyesti, älä paljasta kaikkea)

- missä ja milloin tapahtuu (miljöö)

- tärkeimmät henkilöt (päärooleissa olevat) 

- teemat

Perusteltuja mielipiteitä kannattaa kirjoittaa paljon. Missä asioissa ohjaajat, näyttelijä, kuvaaja ja koko tuotantotiimi on onnistunut?

Esimerkkejä elokuva-arvosteluista löydät täältä.

Teatteri-arvostelu

Teatteriesitys poikkeaa elokuvasta paljon! Jokainen esitys on uniikki, ainutkertainen. Luonnollisesti elokuvakin on sikäli, että muutut katsojana, mutta näyttelijän tapa sisäistää roolinsa ja ottaa samalla kontakti yleisöön on parhaimmillaan erittäin vaikuttava kokemus.

Draamallinen jännite syntyy usein jo alussa. Kun Montaquen ja Capulet´n sukujen palvelijat tappelevat ensi kohtauksessa, katsoja ymmärtää, että suvut ovat vakavissa riidoissa. Ja teinirakastavaiset Romeo ja Julia kuuluvat näihin keskenään riiteleviin sukuihin. Ristiriita on siinä.


Käy katsomassa näytelmä. Kerro kokemuksestasi ja arvioi esitystä. Jutussasi on hyvä olla
- tiedot näytelmästä (näytelmän nimi, ohjaaja, näyttelijät),
- selostus draamallisen jännitteen rakentumisesta,
- huomioita lavastuksesta, musiikista ja tehosteista,
- arvio näyttelijöiden onnistumisesta ja
- oma katsomiskokemus: se, miten esitys vaikutti sinuun ja mitä ajatuksia heräsi.

Teatteriarvosteluja löydät täältä.

Vapaavalintainen teksti

Kirjoita fiktiivinen teksti lukemasi kirjan, katsomasi teatteriesityksen tai näyttelyn pohjalta.



Ehdotuksia

1) Kirjoita kirje romaanihenkilölle, näyttelijälle, ohjaajalle, lavastajalle, puvustajalle, valokuvaajalle, tanssijalle jne. Kuvaile kokemustasi näytelmästä. Kysele, kehu ja kannusta, anna palautetta. Laadi teksti kirjeen muotoon.
2) Kirjoita novelli, johon saat herätteen lukemastasi kirjasta tai katsomastasi esityksestä tai näyttelystä.
3) Kirjoita viisi hiottua runoa, joissa ainakin yhdessä on yhteys lukemaasi kirjaan tai katsomaasi esitykseen tai näyttelyyn.
4) Kirjoita mielipideteksti samaa periaatetta noudattaen.
5) Kirjoita pohtiva teksti samaa periaatetta noudattaen.

Essee - pohtiva kirjoitus

Kirjallisuusessee on tiedollistaiteellinen tapa kertoa.

Jos esseisti kirjoittaa Muumilaakson tarinoista, hän otsikoi juttunsa jotenkin tähän tapaan: Muumimamman äitirooli tai Haisuli - syrjäytynyt nuori. 

Esseisti siis on kiinnostunut siitä, miksi Muumimamma leipoo, pyykkää ja hoivaa. Miksi kukaan muu ei tee mitään? Hän voi kirjoittaa kaikista uupuneista äideistä ja sitoa teoksesta saamansa huomiot siihen. Haisulia hän voi käyttää esimerkkinä pahoinvoivasta yksinäisestä nuoresta, jonka poikkeava käytös, valehtelu ja näpistely, aiheuttaa eristymisen muista.

Esseisti tutkii siis jotain tiettyä aspektia. Hän voi olla kiinnostunut teoksen teemasta tai aiheesta ja haluaa pohtia ja tutkia sitä. Silloin hän kirjoittaa aiheen pohjalta ikään kuin asiapitoista kouluainetta mutta sen lisäksi hän sitoo lukemansa teoksen juttuunsa. Teoksesta tulee havaintoesimerkki esseistin jopa persoonallisille ajatuksille ja huomioille. Hän voi viitata teokseen, itse asiassa useampiin teoksiin ja ottaa suoria sitaatteja omien ajatustensa tueksi.

Kirjallisuusesseen rakenne voisi olla seuraavanlainen:

1. Aloitus, jossa kerrotaan pääajatus heti. "Jos et tiedä, miten aloittaisit, mene vaikka suoraan asiaan."
2. Käsittelyosa. Henkilökohtainen ote, omat ajatukset, huomiot, sitaatteja.
3. Lopetus, jossa ikään kuin sinetöidään ajatukset.

Esimerkin kirjallisuusesseestä voit lukea täältä.

Kirja-arvostelu

Arvostelu

Otsikoi juttusi. Kirjan nimi tai sana "arvostelu" otsikkona on tylsä ratkaisu.

Anna kirjan kaikki tiedot joko arvostelun lopussa tai alussa. Niissä mainitaan kirjoittajan nimi, kirjan nimi, ilmestymisvuosi, mahdollinen suomentaja, kustantaja ja usein kirjan sivumääräkin

Esittele vähän kirjaa, jotta lukija ymmärtää, mistä on kysymys. Kappale, pari riittää. Älä selosta koko juonta. Tarkoituksena on kertoa jotain kirjan keskeisestä sisällöstä, ei kaikkia kirjan tapahtumia. Lukijaa kiinnostaa enemmän, miten kirjan luit: mitä hyvää tai heikkoa mielestäsi kirjassa on.

Voit arvostella juonta, mutta myös henkilöitä, kieltä, kerrontaa tai vaikka kuvitusta. Voit vertailla teosta muihin lajinsa edustajiin tai saman kirjailijan muihin töihin.

Esimerkkejä kirja-arvioinneista löydät täältä.